Siirry pääsisältöön

Tutkimusjulkaisu: Liikkumiskyky selittää osaltaan iäkkäiden ihmisten sosiaalinen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välistä yhteyttä

Sosiaalista osallistumista pidetään terveyttä ylläpitävänä toimintana, mutta on epäselvää miksi näin on. Lisäselvyyttä asiaan saatiin Gerontologian tutkimuskeskuksessa tohtorikoulutettava Katja Pynnösen toteuttamassa tutkimuksessa, jossa todettiin liikkumiskyvyn selittävän osaltaan sosiaalisen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välistä yhteyttä iäkkäillä miehillä ja naisilla.

Sosiaalista osallistumista pidetään terveyttä ylläpitävänä toimintana, mutta on epäselvää miksi näin on. Lisäselvyyttä asiaan saatiin Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutetussa tutkimuksessa, jossa todettiin liikkumiskyvyn selittävän osaltaan sosiaalisen aktiivisuuden ja kuolleisuuden välistä yhteyttä iäkkäillä miehillä ja naisilla. Muista mahdollisista yhteyttä välittävistä tekijöistä depressiivisten oireiden vähäisempi määrä ja parempi kognitiivinen kyvykkyys toimivat ennemminkin resursseina sosiaaliselle osallistumiselle.

– Sosiaalisesti aktiivisemmilla ikäihmisillä saattaa olla parempi liikkumiskyky kuin vähemmän aktiivisilla. Toisaalta sekä kollektiivinen että produktiivinen sosiaalinen aktiivisuus voivat ylläpitää hyvää liikkumiskykyä, sillä useat sosiaalisen aktiivisuuden muodot sisältävät myös fyysistä aktiivisuutta, kertoo Jyväskylän yliopiston tohtorikoulutettava Katja Pynnönen.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltuja kollektiivisen sosiaalisen osallistumisen muotoja olivat mm. erilaiset kulttuuriharrastukset, järjestötoiminta, matkustaminen, ryhmäliikunta ja tanssiminen, joissa ihmiset tekevät itselleen mielekkäitä asioita yhdessä toisten kanssa ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta, hyväksyttynä ja pidettynä olemista. Produktiivista sosiaalista aktiivisuutta on esimerkiksi toisten ihmisten auttaminen erilaisissa arkipäivän asioissa ja sen myötä ikääntyvä ja ikääntynyt voi kokea tekevänsä hyödyllisiä asioita ja olevansa tarpeellinen.

– Parempi kognitiivinen kyvykkyys ja vähäisempi depressiivisten oireiden määrä näyttivät selittävän aktiivisempaa osallistumista sosiaalisiin toimintoihin. Siksi onkin tärkeää tunnistaa ja ottaa huomioon ikäihmiset, jotka tarvitsevat alakulon tai muistiongelmien takia enemmän tukea sosiaalisiin toimintoihin osallistumisessa, sanoo Pynnönen.

Tutkimus on osa laajempaa Ikivihreät-projektia, joka on alkanut Jyväskylän yliopistossa jo vuonna 1988. Osallistujat oli haastateltu heidän ollessaan 65–84-vuotiaita. Kuolleisuutta seurattiin rekistereistä. Tässä tutkimuksessa osallistujina oli 406 miestä ja 775 naista.

Tutkimustulokset on julkaistu alan kansainvälisessä tieteellisessä aikakauslehdessä. Pynnönen Katja, Törmäkangas Timo, Rantanen Taina, Lyyra Tiina-Mari. (2013). Do mobility, cognitive functioning, and depressive symptoms mediate the association between social activity and mortality risk among older men and women? European Journal of Ageing, doi: 10.1007/s10433-013-0295-3.

Lisätietoja:

Tohtorikoulutettava Katja Pynnönen

p. 044 7850 196

katja.pynnonen@jyu.fi

Palaa ylös
×Sulje haku
Hae