Suomalainen sisu näkyy ikääntyneiden harrastusaktiivisuudessa
Periksi antamaton asenne tavoitteiden suhteen on hyödyksi erityisesti silloin kun fyysinen kunto on keskimääräistä matalampi. 79–93-vuotiailla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että heikosta kunnosta huolimatta sitkeästi tavoitteistaan kiinni pitävät ihmiset harrastivat enemmän ulkoilua ja ryhmätoimintaa kuin vähemmän sinnikkäät ihmiset.
Ikääntyessä tapahtuu monia muutoksia terveydessä, fyysisessä kunnossa ja lähipiirissä, minkä vuoksi entisten tavoitteiden saavuttaminen voi muuttua haastavaksi. Näissä tilanteissa päämääristä voidaan joko pitää sinnikkäästi kiinni, tai niihin voidaan suhtautua joustavasti eli luopua liian vaikeista tavoitteista tai vaihtaa tavoitteita helpompiin.
– Itse valitut harrastukset ovat yleensä hyvin tärkeitä ikääntyneille ja ne ylläpitävät niin mielen, kehon kuin aivojen terveyttä. Myöhemmän iän harrastusaktiivisuuteen vaikuttaa enemmän terveydentila kuin varsinainen ikä, tutkijatohtori Anu Tourunen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo.
Sisulla marjastamaan ja laulamaan kuorossa
Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa sinnikkyyden ja joustavuuden merkitystä harrastusaktiivisuudelle. Tutkimuksessa haastateltiin 187 Jyväskylän alueella asuvaa ikääntynyttä henkilöä ja heidän fyysistä suorituskykyään mitattiin erilaisin testein.
– Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet mielen hyvinvointiin ja siksi on ajateltu, että joustava suhtautuminen olisi erityisen tärkeää myöhemmällä iällä. Nyt kuitenkin havaitsimme, että ainoastaan sinnikkyys selitti fyysisen kunnon ja harrastamisen välistä yhteyttä. Mitä huonompi kunto henkilöllä oli, sitä enemmän sisulla oli merkitystä harrastusaktiivisuudelle, Tourunen toteaa.
Esimerkkejä ulkoiluharrastuksista, joissa sinnikkyys oli hyödyksi kunnon ollessa heikompi, olivat kalastus, marjastus, puutarhan hoito ja kävelylenkit. Periksi antamaton asenne edisti myös aktiivisuutta liikuntaryhmissä, kuorossa sekä järjestö- ja seurakuntatoiminnassa – ei siis ainoastaan liikuntaa vaativissa harrastuksissa. Sisusta ei sen sijaan ollut apua kotona tehtävien harrastusten suhteen, kuten lukemisessa tai käsitöissä, eikä konserteissa, teatterissa tai taidenäyttelyissä käymisessä.
– Erityisesti heikentynyt toimintakyky ja masennusoireet tahtovat vähentää ikääntyneiden harrastamista. Tulevaisuudessa voitaisiinkin tutkia, onko sisukkuutta mahdollista tukea tai jopa kehittää myöhemmällä iällä, jotta elämänlaatu pysyisi mahdollisimman hyvänä, Tourunen pohtii.
Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). Tutkimusta rahoittivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia sekä Euroopan tiedeneuvosto.
Alkuperäisjulkaisu: Tourunen, A., Siltanen, S., Portegijs, E., Eronen, J., Rantanen, T., & Saajanaho, M. (2019). Assimilative and Accommodative Coping and Older People’s Leisure Activities. Journal of Aging and Health. First published June 3, 2019. https://doi.org/10.1177/0898264319852002
Lisätietoja:
- Tutkijatohtori, psykologi Anu Tourunen, anu.j.tourunen@jyu.fi, 040 805 3843
