Sisukkuus auttaa pysymään aktiivisena iän tuomista liikkumisvaikeuksista huolimatta
Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että aktiivinen elämäntyyli voi onnistua ikääntyessä liikkumisvaikeuksista huolimatta – siihen tarvitaan vain riittävästi mielen sisukkuutta, eli resilienssiä.
Psyykkinen resilienssi kuvaa ihmisen henkistä kykyä sopeutua haasteisiin ja palautua vastoinkäymisistä. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa resilienssin merkitystä ikäihmisten arjen aktiivisuudelle ja havaittiin, että aktiivisena vanheneminen on sitä todennäköisempää, mitä enemmän resilienssiä tutkittavilta löytyy. Yhteys havaittiin sekä täysin liikkumiskykyisillä että kävelyvaikeuksia kokevilla henkilöillä.
– Aktiivisena vanhenemisella viitataan henkilön pyrkimykseen toimia omien tavoitteiden ja mieltymysten, mahdollisuuksien sekä kykyjen puitteissa. Aktiivisuus voi siis tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, eikä se useinkaan viittaa vain liikuntaan, kertoo tohtorikoulutettava Sini Siltanen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
Uusia tapoja toimintaan
– On hyvinvoinnin kannalta oleellista, että pystymme tekemään itsellemme mieluisia asioita arjessa. Valitettavan usein ikääntyessä heikentyvä toimintakyky kuitenkin rajoittaa mahdollisuuksia aktiivisuuteen. Esimerkiksi kävelyvaikeudet yleistyvät 75 ikävuodesta eteenpäin ja vaikeuttavat kotoa poistumista, Siltanen jatkaa.
Kun liikkumiskyky heikkenee, mielen sisukkuus ja joustavuus voivat auttaa keksimään vaihtoehtoisia tapoja pysyä aktiivisena. Aktiivisuus voi siis saada uusia muotoja haasteita kohdattaessa.
– Tutkimuksessamme havaittiin, että jos ulos lähteminen ja siellä liikkuminen on vaikeaa, resilienssiä omaavat henkilöt touhuavat vastaavasti enemmän kotona tai sen lähiympäristössä, ja näin ollen ylläpitävät toimeliaisuutta arjessa, Siltanen toteaa.
Näitä tuloksia voi soveltaa myös koronan aiheuttamiin poikkeusolosuhteisiin.
– Sen sijaan että lähtee tapaamaan ystäviä kahvilaan, voi yhteyttä pitää vaikkapa puhelimella tai verkossa. Kotijumppaakin on helppo harrastaa rajoituksista huolimatta, hän jatkaa.
Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että resilienssistä ei ollut enää aktiivisuuden kannalta hyötyä henkilöille, jotka eivät pystyneet kävelemään 2 kilometrin matkaa itsenäisesti.
– Kun henkilö ei kykene liikkumaan paikasta toiseen ilman toisen apua, tai edes autettuna, hänen toimintakykynsä ja erityisesti autonomiansa ovat jo melko rajoittuneet. Näin suurten menetysten kompensoimiseen tarvittaisiin ehkä ennemmin rakenteellisia tukitoimia kuin sisua, Siltanen pohtii.
Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). GEREC on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteinen tutkimuskeskus. Tutkimuksessa haastateltiin 1018 Jyväskylässä asuvaa 75-, 80- ja 85-vuotiasta henkilöä. Tutkimusta rahoittivat Euroopan tiedeneuvosto ja Suomen Akatemia.
Alkuperäisjulkaisu:
Siltanen S, Tourunen A, Saajanaho M, Palmberg L, Portegijs E, Rantanen T. Psychological resilience and active aging among older people with mobility limitations. European Journal of Ageing (2020). https://doi.org/10.1007/s10433-020-00569-4
Lisätietoja:
Sini Siltanen
tohtorikoulutettava
liikuntatieteellinen tiedekunta
sini.k.t.siltanen@jyu.fi
0509124718
