skip to Main Content

Väitös 26.10.2018: Tek­no­lo­gi­set apu­vä­li­neet pa­ran­ta­vat muis­ti­sai­raan ar­kea oi­kein käy­tet­ty­nä

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä kokemuksia teknologian käyttöönotosta ja vaikutuksista heidän arkeensa. Erityisenä tarkastelun kohteena olivat teknologiaan liittyvät tarpeet, koetut hyödyt ja haitat sekä eettiset haasteet.

– Sosiaaliset tarpeet sekä autonomian säilyttämiseen ja liikkumiseen liittyvät tarpeet korostuvat muistisairaiden ihmisten arjessa. Teknologia voi auttaa, kunhan huomioidaan koko muistisairasta ihmistä ympäröivä sosiaalinen verkosto, huolellinen ja toistuva ohjaus, teknologian käytön oikea-aikaisuus ja muistisairaan henkilön motivointi laitteen käyttöön, kiteyttää tohtorikoulutettava Merja Riikonen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkimuksessa ilmeni, että teknologiaa hyödyntävä ympäristö rajoittaa muistisairaan autonomiaa vähemmän kuin ympäristö, jossa sitä ei käytetä. Rajoittaminen ja lukitut ovet voidaan korvata erilaisilla teknologisilla ratkaisuilla.

– Teknologialla, kuten esimerkiksi seurantarannekkeella on kuitenkin myös negatiivisia vaikutuksia, jos siinä on muistisairaan ihmisen arkea häiritseviä elementtejä, se aiheuttaa kiistaa läheisen ja sairastuneen välillä tai jos se leimaa käyttäjäänsä, Riikonen lisää.

Tek­no­lo­gian käyt­töä tu­lee har­ki­ta yk­si­lö­koh­tai­ses­ti

Oikein käytettynä teknologia tukee muistisairaan ihmisen arkea, säilyttää muistisairaan arvokkuuden kokemusta, parantaa läheisen jaksamista eikä häiritse muistisairaan ihmisen arkea.

– Teknologian käytön eettisyyden tai epäeettisyyden kussakin tilanteessa määrittelee muistisairaan ihmisen tarve, motivaatio, kokemus laitteesta, aikaisemman elämän kokemukset saman tyyppisistä tilanteista, persoona ja myös sairauden vaihe, Riikonen luettelee.

– Tilanne tulisi harkita jokaisen muistisairaan ihmisen kohdalla yksilöllisesti.

Jos kotona asuvilta muistisairailta ihmisiltä puuttuu sosiaalinen verkosto, he eristäytyvät ja syrjäytyvät. Lisäksi yksinäisyys altistaa myös kodin vangiksi jäämiselle.

– Tällä hetkellä yhteiskunnassamme on iso ryhmä muistisairaita ihmisiä, joiden liikkumista rajoitetaan toistuvasti. Teknologisilla ratkaisuilla voidaan turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta lisätä, koska se mahdollistaa itsenäisen liikkumisen turvallisesti, Riikonen sanoo.

Tutkimuksessa käytettiin etnografista näkökulmaa haastattelemalla ja havainnoimalla muistisairaita ihmisiä ja heidän läheisiään teknologisten apuvälineiden käyttötilanteissa. Ensimmäinen vaihe toteutettiin vuosina 2004–2007 ja kohderyhmänä olivat 25 muistisairautta sairastavaa kotona yksin tai omaishoitajansa kanssa asuvaa henkilöä sekä heidän 25 läheistään. Koteihin vietiin yhteensä 29 erilaista laitetta. Toinen keruuvaihe toteutettiin vuosina 2012–2014, jolloin 20 muistisairasta ihmistä ja 20 heidän läheistään osallistui tutkimukseen. Yhteensä tutkimukseen osallistui 90 henkilöä. Toisessa aineiston keruuvaiheessa teknologinen väline oli GPS-kello. Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla.

FM Merja Riikosen gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan ”Muistisairaan ihmisen kokemukset teknologiasta osana arkea – turvaa vai tunkeilevuutta?” tarkastustilaisuus 26.10.2018 klo 12 alkaen Jyväskylän yliopiston salissa L304. Vastaväittäjänä dosentti Päivi Topo (Ikäinstituutti, Helsinki) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Merja Riikonen valmistui Ilmajoen lukiosta 1986. Filosofian maisteriksi kotimaisesta kirjallisuudesta ja folkloristiikasta Helsingin yliopistosta hän valmistui 1995. Vuodesta 1998 alkaen Riikonen on työskennellyt erilaisissa, pääasiassa teknologiaan ja muistisairauteen liittyvissä tutkimus- ja kehittämistehtävissä. Gerontologian jatko-opinnot hän aloitti 2005. Tällä hetkellä hän työskentelee FinFami Etelän-Pohjanmaa ry:n vt. toiminnanjohtajana ja ikääntyneiden omaistyöntekijänä.


Julkaisutiedot:

Teos on julkaistu sarjassa JYU Dissertations 24, 87 s., Jyväskylä 2018, ISSN: 2489-9003, ISBN: 978-951-39-7568-5  (PDF). Pysyvä linkki väitöskirjaan: http://urn.f/URN:ISBN:978-951-39-7568-5


Lisätietoja:

Back To Top
×Close search
Search