skip to Main Content

Tutkimusjulkaisu: Sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys kotona asuville yli 90-vuotiaille

Sosiaalinen kanssakäyminen ei ole itsestäänselvyys yli 90-vuotiaille kotona asuville ihmisille, ilmenee Tampereen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen rajoittivat läheisten kuolemat sekä oma heikentyvä terveys ja toimintakyky, mutta myös esimerkiksi se, ettei läheisillä omien kiireidensä vuoksi ole aikaa ikääntyneelle.

Tutkimukseen osallistuneet ihmiset kuitenkin kokivat sosiaaliset suhteet monella tapaa merkittäviksi. Sosiaaliset suhteet tarjosivat konkreettisesti seuraa ja huolenpitoa sekä mahdollisuuksia avun saamiseen ja vastavuoroisuuteen. Vaikka suhteista saatiin ilon lisäksi paljon myös surun tunteita, kaiken kaikkiaan vanhimmista vanhimmat näyttivät pitävän sosiaalisia suhteitaan suuressa arvossa.

Väitöskirjatutkija Katariina Tuominen ja tutkijatohtori Jari Pirhonen tutkivat yli 90-vuotiaiden kotonaan asuvien tamperelaisten kokemuksia sosiaalisista suhteista hyödyntäen vuonna 2012 Tervaskannot-tutkimushankkeessa kerättyä haastatteluaineistoa.

Vanhojen ihmisten sosiaalisia suhteita on tutkittu laajasti ja aikaisempi tutkimus osoittaa, että sosiaalisilla suhteilla on vaikutusta esimerkiksi ikäihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Joissakin tutkimuksissa on myös esitetty, että sosiaalisten suhteiden aktiivinen vähentäminen olisi olennainen osa hyvää vanhenemista. Tätä ajatusta ei Tuomisen ja Pirhosen tutkimus kuitenkaan tue.

– Emme havainneet, että tutkittavat olisivat itse olleet halukkaita vapaaehtoisesti ja tarkoituksellisesti vähentämään sosiaalista aktiivisuuttaan. Päinvastoin, sosiaalisuus ja suhteiden olemassaolo koettiin tärkeäksi ja sosiaalista kanssakäymistä rajoittivat ikäihmisestä itsestään riippumattomat tekijät, kuten se, että kaikki ystävät ovat kuolleet, toteaa Tuominen.

International Journal of Ageing and Later Life -lehdessä julkaistussa artikkelissa vanhimmista vanhimpien sosiaalisia suhteita tutkittiin aiempaan tutkimukseen verrattuna uudenlaisesta näkökulmasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa useimmiten käytetyt tutkimusmenetelmät, kuten lomakekyselyt, eivät ole mahdollistaneet tutkittavien omien merkityksenantojen huomioimista. Tuomisen ja Pirhosen tutkimuksessa vanhimmista vanhimpien omat käsitykset ja sosiaalisille suhteille antamat merkitykset sen sijaan olivat keskeisessä asemassa.

– Ihmisten omin sanoin kertomia käsityksiä, kokemuksia ja mielipiteitä tutkimalla voidaan havaita kiinnostavia yksityiskohtia ja näkökulmia, jotka muuten saattaisivat jäädä huomiotta, toteaa  Tuominen.
 

Alkuperäinen julkaisu:
Tuominen, Katariina & Pirhonen, Jari (2019). Who would take a 90-year-old? Community-dwelling nonagenarians’ perceptions of social relationships. International Journal of Ageing and Later Life, Advance access, doi:

http://doi.org/10.3384/ijal.1652-8670.18387
http://www.ep.liu.se/ej/ijal/ijal_article.asp?DOI=10.3384/ijal.1652-8670.18387

Lisätietoja:

  • Väitöskirjatutkija Katariina Tuominen, 050 437 7524, katariina.tuominen@tuni.fi
Back To Top
×Close search
Search