Kun palvelut eivät tavoita kaikkia: diakoniatyöntekijöiden näkökulmia iäkkäiden palvelujen katveisiin
Vuoden 2026 alussa käynnistyi kaksivuotinen Katve-hanke, jossa tarkastellaan gerontologisen sosiaalityön palvelupolkujen katveita, palvelujen saavutettavuutta ja työnjakoa.
Tässä blogissa esittelemme ensimmäisiä havaintoja diakoniatyöntekijöiden haastatteluista. Haastattelut osoittavat, että diakoniatyössä kohdataan toistuvasti iäkkäitä, jotka eivät ole palvelujen piirissä – ja että diakoniatyössä paikataan jatkuvasti palvelujärjestelmän aukkoja.
Hanke on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama (2026–2027), ja sitä toteuttavat Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen tutkijat. Hankkeen aineisto on laaja (ks. Katveet ja rajapinnat – gerontologisen sosiaalityön palvelupolut ja työnjako (Katve-hanke) n.d.); tutkimuksessa esimerkiksi haastatellaan gerontologisen sosiaalityön ja terveyssosiaalityön ammattilaisia sekä diakoniatyöntekijöitä ja heidän matalan kynnyksen toiminnan asiakkaitaan.
Osa iäkkäistä jää tarvitsemiensa palvelujen ulkopuolelle
Ilmiö tulee hyvin esiin diakoniatyön arjessa. Diakoniatyö sijoittuu sekä julkisen että kolmannen sektorin rajapintaan (Pessi & Grönlund 2011; Pöyhönen & Seppänen 2016). Sen ydintehtävä on tukea kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia (Kirkkojärjestys 2021; Pajunen ym. 2024), mikä tuo sen lähelle sosiaalityötä (Jokela 2011).
Haastattelujen perusteella diakoniatyöntekijät kohtaavat usein iäkkäitä, jotka ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle tai joilla on vaikeuksia hakeutua palveluihin. Iäkkäät ohjautuvat diakoniatyön piiriin usein myös omaisten tai hyvinvointialueen toimijoiden välityksellä. Kirkon tarjoama apu voi näyttäytyä viimeisenä mahdollisuutena monelle avun tarpeessa olevalle ikääntyvälle.
Diakoniatyöntekijän monipuolinen tehtävänkuva
Haastatteluissa korostui diakoniatyön laaja tehtävänkuva. Keskeisiä työmuotoja ovat hengellinen tuki ja yksinäisyyden lievittäminen. Tärkeä rooli on myös matalan kynnyksen toiminnalla, joka kokoaa ihmisiä yhteen. Lisäksi diakoniatyöntekijät tekevät merkittävissä määrin palveluohjausta, ohjaavat asiakkaita gerontologiseen sosiaalityöhön ja tekevät tarvittaessa huoli-ilmoituksia.
Laajat yhteistyöverkostot
Työtä iäkkäiden hyväksi tehdään laajan yhteistyöverkoston avulla kolmannen sektorin, viranomaisten sekä myös yritysten kanssa, mikä mahdollistaa esimerkiksi ruokakassien jakamisen sekä matalan kynnyksen yhteisöruokailujen järjestämisen. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa näyttäytyykin sujuvana ja vastavuoroisena.
Hyvinvointialueiden kanssa tehtävä työ kuvattiin luonteeltaan toisenlaiseksi. Se painottuu esimerkiksi palveluohjaukseen, huoli-ilmoituksiin sekä hyvinvointialueiden hoivakodeissa ja asumispalveluissa tehtävään työhön, johon sisältyy pääasiassa hengellistä tukea. Yhteistyö ei kuitenkaan näyttäydy yhtä vastavuoroisena. Hyvinvointialueelta kaivattiin paikoin myös tiiviimpää kumppanuutta. Ylipäätään siirtyminen hyvinvointialueille on muuttanut yhteistyön käytäntöjä: aiemmat henkilökohtaiset kontaktit ovat osin korvautuneet yleisillä neuvontanumeroilla, mikä on käytännössä hidastanut yhteistyötä.
Diakoniatyö paikkaa palvelujärjestelmän aukkoja
Haastatteluissa korostui asiakkaiden kohtaama niukkuus. Diakoniatyöntekijät kuvasivat työnsä sisältävän yhä enemmän julkisten palvelujen paikkaamista ja etenkin taloudellista neuvontaa. Haastattelujen perusteella tehtäviä siirtyy diakoniatyöhön samalla kun palvelujen katveet kasvavat. Tämä havainto on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa (mm. Pöyhönen & Seppänen 2016; Pajunen ym. 2024).
Palvelujen ulkopuolelle jääminen liittyy haastattelujen perusteella useisiin tekijöihin:
- palvelujen vaikea löydettävyys
- vaikeus hakeutua palveluihin
- palvelumaksut
- digitaaliset palvelut
- palvelujen fyysinen etäisyys
Lisäksi haastattelut osoittavat, että katveet eivät synny vain palvelujärjestelmän rakenteista, vaan myös iäkkäiden elämäntilanteiden yksilöllisyydestä. Monimutkaisissa tilanteissa – esimerkiksi taloudellisten, terveydellisten ja sosiaalisten haasteiden kietoutuessa yhteen – palveluihin hakeutuminen voi vaikeutua ja tuki jäädä saamatta oikea-aikaisesti.
Myös kotona asumisen painottuminen näkyy siinä, että kotona asuu yhä enemmän iäkkäitä, jotka eivät pärjää ilman riittävää tukea. Näihin tilanteisiin vastaaminen pelkästään diakoniatyön ja vapaaehtoistoiminnalla on haastavaa.
Kohti selkeämpiä ja tasalaatuisempia palvelupolkuja
Haastattelut korostavat tarvetta selkeyttää palvelupolkuja ja työnjakoa, jotta iäkkäiden oikeus riittäviin palveluihin toteutuu. Keskeistä on tunnistaa tilanteet, joissa iäkäs ihminen jää palveluissa näkymättömäksi ja samalla palveluiden katveeseen. Kun nämä kohdat tunnistetaan, voidaan vahvistaa ikäihmisten oikeuksien toteutumista ja parantaa ammattilaisten yhteistyötä. Samalla voidaan tarkastella kriittisesti sitä, keitä palvelut tavoittavat – ja ketkä jäävät niiden ulkopuolelle.
Lisätietoa hankkeen internet-sivuilta: jyu.fi/katve
Kirjoittajat
Hilla Kiuru, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
Andrea Lorenz-Wende, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Heli Valokivi, professori, Jyväskylän yliopisto
Lähteet
Jokela, U. (2011). Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa. Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Katveet ja rajapinnat – gerontologisen sosiaalityön palvelupolut ja työnjako (Katve-hanke). https://www.jyu.fi/fi/hankkeet/katveet-ja-rajapinnat-gerontologisen-sosiaalityon-palvelupolut-ja-tyonjako-katve-hanke. (katsottu 8.5.2026)
Kirkkojärjestys (11.11.2021/657).
Pajunen, K., Soininen, J., & Mättö, T. (2024). Diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä diakoniatyön vaikuttavuudesta. Hallinnon Tutkimus, 43(4), 301. https://doi.org/10.37450/ht.143888
Pessi, A. B., & Grönlund, H. (2012). The Place of the Church: Public Sector or Civil Society? Welfare Provision of the Evangelical Lutheran Church of Finland. A journal of church and state, 54(3), 353-374. https://doi.org/10.1093/jcs/csr087
Pöyhönen, P., & Seppänen, M. (2016). Responsibilities between the church and state in the field of elderly care in Finland. Nordic social work research, 6(3), 162-173. https://doi.org/10.1080/2156857X.2015.1135475
