”Käsi kädessä iän kanssa, kaikki iät alati läsnä” – Kohtaamisia 90 vuotta täyttäneen Eeva Kilven kanssa

Luin kesälukemisena Anna-Riikka Carlsonin teoksen Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. Se kuvasi keski-ikäisen Anna-Riikka Carlsonin ja yli 90-vuotiaan Eeva Kilven kohtaamisia ja ystävyyttä sekä elämää, kirjoittamista ja kirjallisuutta. Minulle gerontologian väitöskirjatutkijalle kirja esitti kauniin omakohtaisen kuvauksen ystävyydestä korkean iän saavuttaneen kirjailijan, runoilijan, luonnon ja eläinten oikeuksien puolustajan sekä sukupuolten tasa-arvon kannattajan Eeva Kilven kanssa.

Teoksen keskiössä ovat Carlsonin kuvaamat kohtaamiset Eeva Kilven kanssa, ja niihin oli kirjoitettu mukaan Kilven korkea yli 90 vuoden ikä. Carlsonin kuvauksiin kohtaamisistaan Eeva Kilven kanssa sisältyy havaintoja Kilven terveyden heikkenemisestä, mutta myös Kilven fyysisen terveyden ja henkisen vireyden ristiriidasta, sosiaalisten suhteiden ja kulttuurin tärkeydestä hyvinvoinnille sekä rajallisuuden kokemuksesta ystävyydessä.

Kilven aaltoilevasti heikkenevä terveys ilmenee Carlsonin kuvauksissa tämän ajoittaisesta väsymyksestä, hauraudesta ja vaikeuksista löytää oikeita sanoja keskustelussa. Carlson kuvaa, että joissain vuorovaikutustilanteissa hän koki roolikseen kannatella tilannetta tai olla vain läsnä ja antaa Kilven levätä. Keskimäärin 90 vuotta täyttäneillä on usein ainakin kaksi sairautta, neljänneksellä ainakin neljä ja neljällä kymmenestä on muistisairaus (Jylhä ym. 2019; Halonen ym. 2022). Teoksessa Kilpi asuu ensin rivitaloasunnossaan, mutta siirtyy terveydentilan heikennyttyä hoitokotiin.

Toisissa yhteisissä kohtaamisissa Kilven kanssa Carlson aistii ristiriitaa Kilven heikentyneen fyysisen terveyden ja henkisen mielen vireyden välillä. Hän kokee, että Kilven mielenmaisema on eloisa fyysisistä sairauksista huolimatta: ”Kuin vanhuus olisi valepuku ja oikeasti olisit koiranputkipellolla.”  (s. 212). Vastaavanlaisia ajatuksia oli esittänyt aiemmin Kilpi itsekin teokseen poimitussa runossaan:

”kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,

tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti” (s. 218)

Carlson ja Kilpi pohtivat, että iäkkäiden kohdalla korostetaan joskus liikaakin fyysistä ulkokuorta, eikä nähdä heidän sisäistä maailmaansa ja kokemuksia eri ikävaiheissa eletystä elämästä. Ajatus eri ikäisinä karttuvien kokemusten kantamisesta kiteytyy teokseen poimitussa Kilven runossa:

                          ”Niin elää ihmisessä ikuinen nuoruus,

                          käsi kädessä iän kanssa,

                          kaikki iät alati läsnä.” (s. 266)

Carlson kuvaa Kilvellä olevan läheiset välit omaistensa kanssa, minkä hän kuvaa tuovan Kilvelle iloa elämään. Monille hyvin iäkkäille sosiaaliset suhteet ovat tärkeä osa hyvää vanhuutta (Tuominen & Pirhonen 2019). Carlson kuvaa, kuinka Kilpi myös ilahtuu hänen vierailuistaan kotiin ja myöhemmin hoitokotiin. Ystävykset jakavat yhteisen intohimon, kirjallisuuden, jonka he kuvaavat tuovan suurta iloa:

”Tämä sinun huoneesi on pieni, mutta yllämme ovat tähtisumut ja karkaavat pilvet, runosi tuovat tänne niityt ja tuntureiden huiput, sinä näet läpi vuosikymmenten…” (s. 268).

Kirjallisuus on ollut erityisen merkityksellistä Kilven elämässä, joten sen tuominen Kilven luokse hänen toimintakykynsä heiketessään on erityisen tärkeää. Toisaalta kulttuuri voi yhtä lailla tuoda hyvinvointia myös muiden iäkkäiden elämään (WHO 2019).

Carlsonin kuvauksia yhteisistä kohtaamisista Kilven kanssa värittää kokemus yhteisen ajan rajallisuudesta, mikä tekee kohtaamisista merkityksellisiä ja herkkiä. Carlson kuvaa ystävyyden ajalliseen rajallisuuteen liittyen suruaan, mutta hän korostaa myös kiitollisuuttaan yhteisistä hetkistä.

Teos oli ihastuttava lukukokemus, ja se kuvasi muiden suurten teemojensa ohella lämmintä ystävyyttä yli 90-vuotiaan Eeva Kilven kanssa. Eliniän noustessa hyvin iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa yhteiskunnassamme (Tilastokeskus 2024), joten ihmissuhteet heidän kanssaan tulevat lisääntymään.

Lisäksi teos tarjosi myös raikkaan tuulahduksen julkisen keskustelun vastapainoksi, jossa iäkkäät kuvataan usein negatiiviseen sävyyn ainoastaan yhteiskunnalta ottavaksi taloudelliseksi rasitteeksi. Se muistutti, että on hyvä pysähtyä ajattelemaan, mitä me eri ikäiset saamme iäkkäiltä ja mitä he ovat tehneet hyväksemme.

Terhi Lampio

Kirjoittaja on kiinnostunut iäkkäiden hyvinvointia tukevista ja heikentävistä tekijöistä, ja hän tekee parhaillaan väitöskirjaa hyvin iäkkäiden masennuksesta ja sen yhteydestä terveyteen, hyvinvointiin ja asumiseen.

Lähteet

Anna-Riikka Carlson. 2024. Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä. Werner Söderstöm Osakeyhtiö, Helsinki.

Katariina Tuominen ja Jari Pirhonen. 2019. “Who Would Take a 90-Year-Old?” Community-Dwelling Nonagenarians’ Perceptions of Social Relationships”. International Journal of Ageing and Later Life 13(1). DOI: 10.3384/ijal.1652-8670.18387

Marja Jylhä, Linda Enroth ja Pauliina Halonen.  2019. Vanhoista vanhimpien terveys ja toimintakyky. Duodecim, 135(11). https://www.duodecimlehti.fi/duo14950

Pauliina Halonen, Linda Enroth, Esa Jämsen, Saritha Vargese ja Marja Jylhä. 2023. Dementia and Related Comorbidities in the Population Aged 90 and Over in the Vitality 90+ Study, Finland: Patterns and Trends From 2001 to 2018. Journal of Aging and Health, 35(5–6). DOI: 10.1177/08982643221123451

Tilastokeskus 2024. Väestöennuste (2021) 90-vuotiaat. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaenn/statfin_vaenn_pxt_128t.px/

WHO 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Health Evidence Network synthesis report; 67. https://www.who.int/europe/publications/i/item/9789289054553