Siirry pääsisältöön

Liikkumiseen kannustaminen sairaalajakson jälkeen tärkeää iäkkäille

Fysioterapeutin ohjaama, omatoimiseen harjoitteluun ja arjen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävä kotikuntoutus vähensi iäkkäiden kuntoutujien porraskävelyssä kokemia vaikeuksia. Tehostettuun kuntoutukseen osallistuneet kokivat selkeästi vähemmän myös muita liikkumisvaikeuksia kuin perinteistä kuntoutusohjelmaa noudattaneet. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimuksessa tutkittiin aktiivisen kotikuntoutuksen vaikutuksia noin 80-vuotiaiden henkilöiden liikkumiseen.
Lähes kolme neljäsosaa (73 %) tutkimuksessa mukana olleista koki vaikeuksia porraskävelyssä ennen sairaalajaksoa, ja lähes kaikki sairaalasta kotiuduttuaan sairaalasta leikkauksen jälkeen (93 %). Kuntoutus oli tehokasta, vaikka kuntoutusryhmästä 59 % raportoi edelleen liikkumisen vaikeuksia puoli vuotta kotiutumisen jälkeen, sillä verrokkiryhmässä vaikeuksista kertoi peräti 83 %.

– Ero on merkittävä, sillä vaikeuksien väheneminen haastavassa porraskävelyssä heijastaa liikkumisvarmuuden lisääntymistä, toteaa tutkijatohtori Katri Turunen Gerontologian tutkimuskeskuksesta.

Tutkimuksessa verrattiin tehostettua kotikuntoutusta vallitsevaan kuntoutuskäytäntöön henkilöillä, jotka olivat olleet äskettäin sairaalahoidossa vamman, kipuoireen pahentumisen tai suunnitellun kirurgisen toimenpiteen seurauksena. Sairaalassa liikkuminen on vähäistä, mikä heikentää entisestään esimerkiksi pitkittyneiden kipujen tai kaatumisen pelon takia rapistunutta liikkumiskykyä. Kuntoutus on tärkeää, jotta liikkumiskyky palautuu arjessa selviytymisen ja kaatumisten ehkäisyn kannalta riittävästi.

Liikemittarilla mitattu päivittäinen fyysinen aktiivisuus lisääntyi saman verran molemmissa ryhmissä kolmen ensimmäisen kuukauden aikana sairaalasta kotiutumisesta. Sen jälkeen aktiivisuus vakiintui tasolle, joka on matalampi kuin saman ikäisen väestön keskimääräinen aktiivisuustaso, ja nykyisiä liikkumissuosituksia matalampi.

– Matalat aktiivisuustasot ovat huolestuttavia, sillä liikkuminen turvaa iäkkään ihmisen liikkumis- ja toimintakykyä, Turunen kertoo.

Molemmissa ryhmissä myös jalkojen suorituskyky parani ensimmäisten kuukausien aikana, mutta jäi tasolle, jossa riski liikkumiskyvyn heikentymiseen on suuri.

– Tämän tutkimuksen perusteella iäkkäiden kuntoutujien terveyden ja toimintakyvyn laaja-alaiseen arviointiin ja sen perusteella kohdennettuun kuntoutukseen on tarvetta panostaa nykyistä enemmän, Turunen jatkaa.

Tutkimuksessa toteutettiin puoli vuotta kestänyt yksilöllinen kotikuntoutusohjelma, joka sisälsi mm. liikkumistavoitteiden asettamisen, lihasvoima-, kävely- ja tasapainoharjoitteita, liikuntaneuvonnan, kotiympäristössä liikkumisen turvallisuuden arvioinnin sekä keskustelua kaatumisen pelosta ja kivunhallinnasta. Lisäksi sekä kuntoutus- että verrokkiryhmä saivat vallitsevan käytännön mukaista kuntoutusta. Kuntoutus aloitettiin sairaalasta kotiutumisen jälkeen ja siihen osallistui 117 keskimäärin 80-vuotiasta henkilöä, joista puolet sai tehostettua kotikuntoutusta.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenterin, Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskussairaaloiden kanssa vuosina 2016–2018.

Alkuperäisjulkaisu:
Turunen KM, Aaltonen-Määttä L, Törmäkangas T, Rantalainen T, Portegijs E, Keikkala S, Kinnunen ML, Finni T, Sipilä S, Nikander R. Effects of an individually targeted multicomponent counseling and home-based rehabilitation program on physical activity and mobility in community-dwelling older people after discharge from hospital: a randomized controlled trial. Clin Rehabil. 2020 Jan 22:269215519901155. doi: 10.1177/0269215519901155. [Epub ahead of print]

Lisätietoja:
Tutkijatohtori Katri Turunen, katri.m.turunen@jyu.fi, 040 182 7183

Palaa ylös
×Sulje haku
Hae