Väitös: 1.12.2017 Sosioekonominen asema määrittää terveyttä myös hyvin vanhoilla

TtM Linda Enrothin gerontologian alaan kuuluvan väitöskirjan ”Social inequality in the health of the oldest old : Socioeconomic differences in health, functioning, mortality and long-term care use in the population aged 90+ (Terveyden sosiaalinen eriarvoisuus hyvin vanhoilla : Sosioekonomiset erot terveydessä, toimintakyvyssä, kuolleisuudessa ja pitkäaikaishoidon käytössä 90+ -vuotiailla) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä on professori Johan Fritzell (Karoliininen instituutti ja Tukholman yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena toimii professori Marja Jylhä (Tampereen yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen (Lektio suomeksi).

Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin sosioekonomisia eroja terveydessä, toimintakyvyssä, kuolleisuudessa sekä pitkäaikaishoidon käytössä 90-vuotiailla tamperelaisilla. Sosioekonomisen aseman osoittimina olivat ammattiasemaan perustuva luokka sekä koulutustaso.

Useilla terveyden, toimintakyvyn ja kuolleisuuden indikaattoreilla tarkasteltuna erot sosioekonomisten ryhmien välillä olivat sosiaalisen gradientin mukaisia. Terveyden sosiaalinen gradientti tarkoittaa sitä, mitä korkeampi sosiaalinen asema on, sitä parempi on terveys. Terveyserot eivät siis ilmene vain ääripäiden eli hyvä ja huono-osaisten välillä vaan ne läpileikkaavat koko yhteiskunnan. Terveyseroja havaittiin sekä miehillä että naisilla molemmilla sosioekonomisen aseman osoittimilla tarkasteltuna, vaikka erojen voimakkuus vaihteli. Ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon käytössä erot ammattiryhmien välillä olivat melko pieniä. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin viitteitä siitä, että ylimmän ammattiryhmän henkilöt käyttivät muita ammattiryhmiä useammin yksityisesti tuotettuja pitkäaikaishoidonpalveluja ja toisaalta muut ryhmät käyttivät enemmän julkisesti tuotettuja pitkäaikaishoidonpalveluja kuin ylimmän ammattiryhmän henkilöt.       

Sosioekonomiset terveyserot ovat syvään juurtuneet, sillä tutkimuksessa niitä havaittiin useilla eri terveyden indikaattoreilla väestössä, joka on elänyt yli keskimääräisen elinajanodotteen ja on siten valikoitunut joukko. Erot elinolosuhteissa ja työelämässä niin sosiaalisessa kuin materiaalisessa ympäristössä vaikuttavat terveyseroihin läpi elämän. Hyvin vanhojen sosioekonomisten terveyserojen kaventamisen tulisi siksi kohdistua yleisesti sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen kaikissa ikävaiheissa. Koska sosioekonomisia terveyseroja on myös hyvin vanhoilla, sosiaali- ja terveyspalvelut tulisi järjestää siten, että kaikkien sosiaaliryhmien tarpeisiin pystytään vastaamaan resurssien epätasaisesta jakautumisesta huolimatta.       

Väitöskirjatutkimuksen aineistona oli Tervaskannot 90+ -tutkimus, jonka kohdeväestöön kuuluvat kaikki 90-vuotiaat ja sitä vanhemmat tamperelaiset. Tutkimuksessa käytettiin postikyselynä kerättyjä poikkileikkausaineistoja vuosilta 2001, 2003, 2007 ja 2010 (n=2,862, vastausprosentti 80) sekä terveystarkastusaineistoa vuodelta 2000 (n=262, vastausprosentti 61). Tiedot kuolleisuudesta ja pitkäaikaishoidon käytöstä poimittiin seurantatutkimuksiin Tilastokeskuksen rekistereistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekistereistä. Kiitän Tampereen kaupungin ikäihmisten palvelujen vastuuhenkilöitä, kaikkia palvelujen tarjoajia sekä ikäihmisten kanssa työskenteleviä merkittävästä avusta Tervaskannot 90+ tutkimuksen aineistonkeruussa.     

Enrothin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2335, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1840, Tampere University Press 2017.

Lisätietoja: Linda Enroth, puhelin: 040 190 1647, sähköpostiosoite: linda.enroth@uta.fi