Tutkimusuutinen: Entistä useampi hollantilainen muistisairas jää kotiin ilman apua

Tuoreen Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan Hollannissa 2000-luvulla toteutetut iäkkäiden hoivapolitiikan tiukennukset näyttävät johtaneet siihen, että kotona asuvat iäkkäät ihmiset, joilla on muistisairaus tai muusta syystä heikentynyt kognitio, jäävät aiempaa useammin ilman hoivaa ja apua.

Samoin kuin monen maan hoivapolitiikka, hollantilainen hoivapolitiikka on viime vuosikymmeninä pyrkinyt vähentämään iäkkäiden ympärivuorokautista pitkäaikaishoitoa ja kotihoitoa sekä lisäämään omaisten tarjoaman avun ja hoivan määrää. Jälkimmäiseen on pyritty muun muassa erilaisella sääntelyllä ja rahallisilla korvauksilla. Muistisairaat ja henkilöt, joilla kognitio on heikentynyt, tarvitsevat yleensä tavallista enemmän apua joko omaisilta ja läheisiltä tai virallisilta avuntarjoajilta, kuten kotihoidosta tai ympärivuorokautisesta hoidosta. On mahdollista, että kiristyvällä hoivapolitiikalla huononnetaan myös niiden tilannetta, jotka tarvitsevat apuja eniten.

Tampereella tehty tutkimus osoitti, että Hollannissa vuosien 1992-2012 välillä sellaisten muistisairaiden tai muusta syystä kognition heikentymisestä kärsivien ihmisten määrä, jotka eivät saaneet mitään hoitoa, kasvoi huomattavasti. Omaisten ja läheisten antaman avun ja hoivan määrä samoin kuin ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon käyttö väheni, kun taas ammattilaisten tarjoaman kotihoidon ja muiden tukipalvelujen käyttö ei juurikaan muuttunut. Tulokset eivät selittyneet tutkimusjoukon yksilöllisillä ominaisuuksilla ja niissä tapahtuneilla muutoksilla. Tämä viittaa siihen, että ympärivuorokautisen hoidon tai ammattilaisten tarjoaman kotihoidon vähentyminen eivät ole korvautuneet omaisten tarjoamalla avulla. Päinvastoin, omaisten tarjoama apu väheni. Tuloksena on entistä suurempi joukko ihmisiä, jotka selviytyvät kotona ilman apua. Tähän joukkoon kuuluvat olivat useammin miehiä, ja heillä oli tutkimusryhmän keskimääräiseen tilanteeseen nähden parempi fyysinen toimintakyky.

Tutkimuksessa käytettiin Longitudinal Aging Studies Amsterdam (LASA) pitkittäisaineistoa. Aineistoa on kerätty vuodesta 1992 saakka kattavilla haastatteluilla. Tutkittavat olivat iältään 65-85-vuotiaita (keskimääräinen ikä 75 vuotta). Heille kaikille oli tehty Mini-Mental State Examination –testi (MMSE-testi). Tähän tutkimukseen valikoitiin ne henkilöt, joilla MMSE-testin tulos viittasi heikentyneeseen kognitioon. Testin tuloksen tulkinnassa otettiin huomioon tutkittavan ikä ja koulutustaso.

Suomalainen hoivapolitiikka noudattaa monella tavalla hollantilaisen hoivapolitiikan suuntauksia: ympärivuorokautista hoitoa on vähennetty ja hoitoon pääsyä tiukennettu, kunnallista ammattilaisten tarjoamaa kotihoitoa ei ole saatavilla niin usein ja niin monelle kuin olisi tarvetta. Vaikka omaiset Suomessakin tarjoavat jo nyt paljon apua ja hoivaa, heiltä odotetaan koko ajan enemmän vastuunottoa ja ajankäyttöä iäkkäiden omaistensa hoidossa ja avustamisessa. Hollantilaisella aineistolla tehty tutkimus kuitenkin osoittaa, etteivät omaiset aina pysty tai halua hoitaa läheisiään, tai että kaikilla ei ole omaisia jotka voisivat auttaa. Tällöin on riskinä, että ihmiset jäävät kotiin ilman apua ja hoivaa. 

Tutkimus on osa vuoden 2018 alussa aloittanutta Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön tutkimuksia (Centre of Excellence in Research on Ageing and Care, https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/yfi/en/research/projects/agecare/ikaantymisen-ja-hoivan-tutkimuksen-huippuyksikko-coe-agecare-2018-2025).

 

Alkuperäisjulkaisu

Trends in the use of care among people aged 65-85 with cognitive impairment in the Netherlands. Aaltonen M, Raitanen J, Comijs H, Broese van Groenou M. Ageing & Society (2018), 1-30. doi:10.1017/S0144686X18000752.

 

Lisätietoja

Tutkijatohtori Mari Aaltonen, mari.s.aaltonen(at)uta.fi